Näin meillä pestään kissat

Ensi viikon näyttelyä varten meillä
oli taas eilen kissojen pesupäivä.Ajattelin hieman käydä
läpi meidän pesurutiineja. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin,
mutta sen jälkeen niihin on tullut hieman muutoksia.

Kissojen pesu suoritetaan nykyään suihkukaapissa. Aiemmin
pesin kissat WC:n käsienpesualtaassa, mutta etenkin Anselmin kanssa se alkoi
käydä pieneksi. Suihkukaapissa kissat saavat liikkua enemmän ja ainakin meillä se helpottaa pesua ja
kissat pysyvät rennompina.
Lattialle on laitettu myös saunavati väärinpäin, jonka päälle pääsee lattialla olevaa vettä karkuun.

Aluksi kissa huijataan nameilla suihkukaappiin. Tosin meidän kissat jo
osaa aavistaa mikä siellä odottaa. Sitten hieman tuttustutaan paikkoihin ja
ihmetellään vettä yhdessä, jotta tilanne pysyy rauhallisena. Itse en käytä suihkua pestessä,
vaan perinteiseen tyyliin vettä ja muoviastiaa kauhana.

Aluksi kastelen kissan turkin kädellä sitä haroen, jotta myös alukarva kastuu.
Jos vettä vain kaataa turkin päälle, kastuu turkki vain päällisin puolin.
Niin ja päätä ainakaan meillä ei pestä koskaan, muu kroppa kyllä.

Kun turkki on märkä, otetaan esiin shampoo.
Useimmat shampoot tulee laimentaa ennen käyttöä,
ja teen tämän etukäteen erilliseen astiaan. Sitten shampoota
hierotaan turkkiin.

 

Tämän jälkeen aloitetaan huolellinen huuhtelu.
Taas täytyy muistaa kädellä varmistaa että vesi kulkeutuu myös turkin
alukarvoihin, tosin tässä vaiheessa kun turkki on kunnolla märkä, shampoo
kyllä huuhtoutuu aika helposti pois.

Itse pesu olikin sitten siinä. Itse tykkään
kuivata kissat mahdollisimman hyvin ensin pyyhkeellä.
Tosin Anselmin ilme ehkä kertoo mitä mieltä hän on tästä.

Kyllä kissa kuivaa mieluiten turkkinsa itse.
Mutta kyllä turkki kuivuu huomattavasti nopeammin
kun siitä on enimmät kuivannut pyyhkeellä.
Niin ja tässä vaiheessa on tietysti luvassa paljon herkkuja palkinnoksi.

Sama käsittely odotti myös Eemeliä. Sattuuneesta
syystä siitä on vähemmän kuvia, vaikka kyllä Eemelikin antoi
ihan nätisti pestä itsensä.

Suihkukaapissa pääsee myöshyppäämään välillä istuintasolle.
Molemmat tykkäävät käydä myös siinä, vaikka siihen kerääntyy
kyllä vettä väillä aika runsaastikin. Sitä vettä voi sitten tassulla roiskia
pesijän päälle...

Lisätietona vielä, että Anselmi pestään yleensä noin viikko ennen näyttelyä. Tällöin turkki ehtii "asettua aloilleen" näyttelyyn mennessä. Anselmilla on toiminut hyvin Anju Beauté:n Diamant shampoo joka on tarkoitettu vaaleille ja sinisävyisille turkeille. Se on väriltään sinistä, ja siniset shampoot ovat yleensä tehokkaita poistamaan turkista keltaisuutta. 

Eemeli sen sijaan pestään ihan Aptuksen helläpesulla, muut shampoot ovat joskus hieman "latistaneet" turkkia liikaa, joten olen kokenut tämän meille parhaaksi. Eemelillähän pysyy tuo valkoinen osio todella valkoisena ihan itsestään. Eemelin turkkia en siis välttämättä edes pese ennen joka näyttelyä, mutta kyllähän se kivasti puhdistaa turkin. 

Meillä riittää siis kertapesu, eikä meillä käytetä hoitoaineita, eikä tarvita erillistä rasvanpoistoa, toisin kuin monilla pitempikarvaisilla kissoilla. Muutenkaan meidän pesurutiinit eivät ole mitään salatiedettä, kun taas toisilla nämä ovat tarkasti varjeltuja salaisuuksia.
Vaikka pesu aika työlästä onkin, olen pitänyt ihan hyvänä, että kissat tottuvat siihenkin. Koskaan kun ei tiedä milloin kissaa joutuu pesemään jostain ihan "oikeasta" syystä, eikä vain näyttelyjen takia.