Syksy on saapunut

Nyt on kuulemma alkanut syyskuu.
Se tarkoittaa että kesä on loppunut.

Me kuitenkin haluttaisiin vielä vähän muistella kesää
ja meidän kesälomareissua.

Oltiin siis käymässä Pohjanmaalla ja siellä oli onneksi myös aurinkoisia hetkiä
ja lämmintäkin. Ikkunaa pidettiin auki ja hyttysverkon läpi saattoi
nuuhkia ulkoilmaa.

Niin ja me päästiin ulkoilemaankin. Tehtiin
pitkiä tutkimusreissuja ympäriinsä.

Oli paljon paikkoja, mitä piti tutkia.

Ja joitain teki mieli katsoa hyvinkin läheltä.

Mutta yksi tylsä juttu siellä oli,
mun ei annettu kiivetä puuhun.

Mutta heinikossa riitti tutkittavaa ja vaanittavaa.

Ja kaikista hauskinta oli pitkät heinät, joilla leikitettiin.
Niitä saalistettiin tosissaan, ja saalis kuljetettiin tietysti turvaan.

Sisältäkin löytyi mukavia paikkoja mihin kiivetä.

Ja tässä talossa on kunnon ikkunalaudat
ikkunoissa. Me halutaan kotiinkin tällaiset!

Että me kyllä viihdyttiin siellä oikein hyvin.
Oispa vielä kesä...

Ikkunalautojen ystävä

Kotona meillä ei valitettavasti ikkunalautoja ole, mutta maalla niitä löytyi.

 Ja Anselmi oli niistä niin innoissaan. 

Päivän aikana piti aina käydä eri puolella taloa olevista ikkunoista tarkkailemassa tilannetta ja kunnon ikkunalaudalla on hyvä istua ja tutkia ympäristöä. 

Ikkunalaudalla istuvasta Anselmista sai otettua myös ihania kuvia, se kun osaa poseeramisen jalon taidon.

Verhoista

Mua vähän ihmetyttää tämä verhojuttu.

Meillä ei kotona juuri verhoja ole,
mutta täällä maalla niitä on joka ikkunassa.
Eikä niissä saa edes kiipeillä, vaikka ne on ihan selvästi
kiipeilyyn erittäin sopivia.

Tähän pikkuikkunaankin  piti laittaa tällainen
kuulemma itse virkattu verho.

Onneksi siinä on sentään pieniä aukkoja, että vähän
näkee läpikin.

Junalla kotiin

Meillä ilmeisesti loppui kesäloma, kun
meidät taas vietiin junaan.

Ja mä jouduin olemaan häkissä ja Anselmi sai olla valjaissa
ulkona. Epistä!

Sitten minäkin aloin huutamaan ja raapimaan ovea, että ei
täällä muutkaan tykkää tästä häkkielämästä!

Sitten se tajus nostaa mun häkin päällimmäiseksi
ja avata ovea, että pääsin vähän katselemaan paikkoja.

Minä olin ihan kiltisti penkillä.

 

Hyvityksenä häkissä olemisesta halusin rapsutuksia.

Paaaljon rapsutuksia.

 

Sitten alkoi tämä matkustaminen taas vaikuttaa ihan ok touhulle.

Pitkän matkan voi kuluttaa nukkumalla.

Välillä täytyy vaihtaa kylkeä.

Ja katsoa maisemia.

Loppumatkasta ei haitannut vaikka häkin ovi oli kiinnikin.

Eemeli 1v

Eemelin synttäreiden kunniaksi tämän viikon perjantaivideo on tietysti Eemelistä. Tarkemmin sanottuna pääsemme mukaan seuraamaan Eemelin ulkoilureissua. 

Hauskaa viikonloppua!

Kohtaaminen ikkunalaudalla

Anselmi: Eemeli hei! Tuolla taitaa taas pörrätä pari ampiaista.

Eemeli: Niinpä onkin, harmi kun tässä on aina tämä verkko edessä.

Eemeli: No täytyy tässä hieman levätä, niin jaksaa sitten taas ulkona touhuta.

Anselmi: Minun mielestä tässä ikkunallakin on kyllä ihan hauska olla.

Eemeli: No niin kai, ainakin tässä on hyvä nukkua... zzzz

Eemeli maalla

Tämä ulkoilu on kyllä ihan hauskaa.

Voi vaania viidakossa...

... ja haistella näitä vanhoja rakennuksia.

Harmi kun mua ei päästetä tuonne sisälle,
siellä olisi varmaan iso kasa aarteita.

Ja tänäänhän on Eemelin 1v synttäripäivä!!! Onnittelut myös veljille.

Synttärijuhlia vietetään perheen kesken hieman myöhemmin, sillä Eemelillä on nyt muita kiireitä. 

Tassulinnan Max aavisti kuukauden takaisessa kommentissaan nuoren miehen synttärisuunnitelmat ihan oikein. Varsinaisen syntymäpäivän Eemeli viettää siis ihan oikeasti tyttökissan luona.

Hurjan jännää! 

Tästäkin toki tarkemmat raportit tulossa myöhemmin. 

Anselmin naamio

Tapahtui Anselmin synttäreitä seuraavana päivänä...

Mitä siellä tuijotat ja naureskelet?

Minun mielestä nämä harmaat nokilaikut on ihan tyylikkäät.
Sointuu hyvin tähän mun omaan väriin.
Saa kai sitä haluta vähän vaihtelua!

 

Taidat olla vaan kateellinen.
Ja tiedätkö tuonne ulos maastoutuu näin paljon helpommin
kuin kirkkaan valkoisena.

Kissakahvila Barista Cats Berliinissä

Kesälomareissulla Berliinissä tuli pistäydyttyä myös kissakahvilassa.

Kyseessä on Barista Cats niminen paikka.

Kissakahvilassa asustaa neljä kissaa.

Joista tosin näimme vain kolme.
Nämä kaksi innokasta ruuan odottajaa.

Ja tällaisen pörröisen karvakasan.

Nettisivuilta löytyi pitkä lista ruokia ja juomia,
ja kahvilan seinällä oli mainittu lisäksi muutamia erikoisuuksia.

Sisällä oli kodikas sisustus.

Ja kahvilateemaan liittyvää.

 

Kissojen kiipeilypuut näyttivät olevan eräästä saksalaisesta eläinkaupasta,
josta meillekin säännöllisesti tilataan kissanruokaa.

Kissoille oli myös järjestetty kiipeilymahdollisuus katonrajaan asti.

Syrjäinen sijainti mahdollisti sen, että kissoilla oli myös iso ulkotarha,
jonne siis myös kahvilan asiakkaat pääsivät.

Ehdimme paikalla vasta juuri ennen sulkemisaikaa, joten kissat lähinnä odottivat saavansa iltaruokaa.
Mutta tulivat kuitenkin (ehkä juuri siitä syystä) näyttäytymään.

Kissat olivat kaikki jo aikuisia ja hyvävointisen oloisia.

 

Nämä kaverukset ovat muuttaneet Saksaan Espanjasta eläinsuojeluyhdistykseltä.
Muut kaksi kissa ovat myös eläinsuojeluyhdistyksiltä, mutta saksalaista syntyperää.

Kahvilan nettisivut löytyvät osoitteesta: http://www.katzencafe-berlin.de/ , ne ovat tosin saksankieliset. Itse asioin paikan päällä saksaksi, joten valitettavasti en osaa sanoa, kuinka hyvin siellä pärjää englannilla. Omistajat ovat kyllä nuoria, joten olettaisin että myös englanniksi saa palvelua.

Kahvilan osoite on Malchower weg 68, ja se sijaitsee entisen Itä-Berliinin puolella Alt-Hohenschönhausenin alueella. Me matkustimme sinne ottamalla aluksi S-Bahnin Friedrichsfelde (Ost):lle ja sieltä jatkoimme ratikalla M17. Loppumatkan kävelimme. Sijainti on todella aika syrjäinen, mutta ohitse kulkee myös busseja. 

Kahvilaan ei ole erikseen ns. kissanhoitomaksua ja kahvilan antimista voi nauttia kissojen seurassa joko sisällä tai ulkona, tai myös alueella, jonne kissoilla ei ole pääsyä. Tilat olivat siistit ja hinnat aika kohtuullisia. Koska saavuimme niin myöhään, niin otimme pelkät jäätelöt. Ne maksoivat euron / pallo.

Oli ihan mielenkiintoinen kokemus nähdä myös ulkomailla oleva kissakahvila. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa olisi ollut myös kiva seurailla kissojen touhuamista ulkona, tosin koskaanhan ei voi tietää milloin kissat ovat seurustelu tuulella ja milloin eivät. Kuten mainitsin meidän vierailun aikana kissoja kiinnosti paljon enemmän milloin niille tuodaan ruokaa,kuin me vierailijat, joten vaikea mennä sanomaan kuinka kiinnostuneita ne olisivat muuten olleet rapsutuksista ja leikeistä. 

Berliinistä löytyy myös toinen kissakahvila http://peepeeskatzencafe.de/. Seuraavalla kerralla täytyy varmaan suunnata sitten sinne tekemään vertailua.