Puu parvekkeella

Meidän parvekkeelle oli tuotu puu - siis oikea koivu.

Olikohan tämä hyvitystä siitä kun meidät tuotiin sieltä maalta pois?

Tämä on kyllä ihan ihan hauskaa vaihtelua.

Joo, kun tämä tuoksuu ihanalle.

Ja nämä oksat on hauskoja.

Eemeli: Tämän alla voisi vähän piileskellä.

Anselmi: Joo, mutta et sä piiloon pääse, mä löydän sut kyllä.

Muistutuksena vielä, jos et vielä ole käynyt jättämässä arvaustasi Anselmin ja Tillipionin pentujen määrästä, vielä ehdit. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kissanminttupotkulelu. Arvauksen voi jättää joko blogin kommenteihin tai blogin facebook-sivulle.

Eläinlääkärissä

Me oltiin hädin tuskin ehditty kotiutua kesälomareissulta,
kun meidät taas laitettiin kuljetuskoppeihin.

Ja siis meidät vietiin eläinlääkäriin.
Ihan omituista touhua, ei me tarvittu rokotuksia eikä oltu kipeitäkään.

 

Aikamoisen epätietoisuuden vallassa sitten odotettiin aulassa
että mitähän tästä seuraa.

Ja sitten kun se eläinlääkäritäti oli aluksi meitä vähän tutkinut, meille molemmille
laitettiin jotain puudutusgeeliä lapojen väliin ja sitten sinne tuikattiin iso piikki
Se on kuulemma joku implantti.
(kuva www.grovet.com)

Aika kookas neula se oli, mutta me oltiin tosi reippaita eikä siitä juuri hätkähdetty.
Ei tarvittu rauhoitusta eikä mitään.
Parin viikon päästä meistä tulee kuulemma ihan niin kuin meidät olisi kastroitu.
Saa sitten nähdä mitä sekin tarkoittaa.
(kuva www.tierartzfibel.de)

Eli molemmille pojille laitettiin Suprelorin implantti, joka alentaa testosteronin tuotantoa niin, että kissasta tulee hetkeksi kastraatti. Vaikutus alkaa yleensä 2-4 viikon kuluttua implantin asennuksesta, ja se kestää vähintään puoli vuotta. Vaikutusaika on kuitenkin hyvin yksilöllinen ja se voi kestää yli vuoden.

 Näin ollen molempia poikia voidaan ensi vuonna vielä käyttää siitoksessa, jos sopivia naaraita on tarjolla. Päädyin tähän ratkaisuun, koska eurooppalaisia valkolaikku-uroksia on niin vähän, joten vielä säilyy mahdollisuus suvun jatkoon myös meidän kolleilla.

Eemelin treffit - osa 2

Synttäreiden kunniaksi Eemeli oli siis viime viikolla taas treffeillä.

Me oltiin molemmat sopivasti Pohjois-Pohjanmaalla,
niin treffattiin sitten Muhoksella.

Morsiamena oli vanha tuttu FI*Belagian Yrmeli, eli Dippi.

Viime kerralla treffit eivät tuottaneet tulosta, mutta päätimme kuitenkin
kokeilla vielä toisen kerran.

Aluksi piti hieman taas ihmetellä että kukas kissa tuo nyt onkaan.

Mutta Eemeli on niin taitava kissa liehittelemään naaraita,
että kyllähän nämäkin treffit pääsivät sitten vauhtiin.

Kissat tulivat sitten ihan hyvin juttuun ja
astumisiakin tapahtui kymmenkunta.

Välillä piti vähän loikoillakin ja ottaa rennommin.

Kyllä nuo riiausreissut ottaa voimille.
Kotimatkallakin Eemeli nukkui melkein koko ajan sikiunta.

 Nyt sitten jännätään onnistuiko treffit. Olisi tietysti ihanaa saada Eemelillekin pennut, mutta aina ei vain kissojen kemiat kohtaa ja astumisista huolimatta naaras ei tiinehdy. Aika näyttää miten kävi.

Kuvat: Terhi Tiittanen ja Tarja Paulavirta

Anselmi ja vesilätäkkö

Kun kissat pääsivät kesälomalla ulkoilemaan valjaissa, tuli siellä vastaan jotain todella omituista - vesilätäkkö.

Eemeli ei ollut vesilätäköistä niin moksiskaan, kunhan se oli ensin käynyt tassut sinne kastamassa, mutta Anselmille ne olivat kyllä aikamoinen ihmetys. Etenkin kun tuulisena päivänä ison lätäkön pinta liikkui ja väreili. 

Arvonta pentujännitystä lieventämään

Jännitys tiivistyy... 

Anselmin ja Tillipionin pennut syntyvät oletettavasti viikon sisään, joten nyt alkaa olla jännittävät paikat tietysti meillä täällä Kaskelassa, mutta etenkin pentueen emon FI*Elekatin Tillipionin kotona Waputtaren kissalassa. 

Niinpä päätimme pistää pystyyn arvonnan jännitystä lieventämään. 

Arvaa montako pentua Tillipionin mahassa on?

Kaikkien arvanneiden kesken arvotaan Waputtaren kasvattajan valmistama NauNaun kissanminttupotkulelu.

Kyseessä on uniikki kappale, joka on valmistettu kierrätysfarkusta.
Lelun häntä on kotimaista käsityötä ja kissanminttu
luomusti kasvatettu ja kuivatettu Keski-Pohjanmaalla.

Aika komea maha eikö?

 Kerrottakoon myös sen verran vinkkiä, että pentujen liikkeitä on tuntunut molemmilla kyljillä.

 Arvontaan voit osallistua kertomalla arvauksesi pentujen määrästä tämän postauksen kommenttikenttään. Laita esim. sähköpostiosoite tunnistetietona, niin saamme sinuun tarvittaessa yhteyden. Toki jos olet bloggeriin kirjautunut niin, että saan yhteystietosi esim oman blogisi kautta, sähköpostia ei tarvita, vaan pelkkä arvaus riittää.

Tai voit myös kommentoida blogin facebook-sivulle oman arvauksesi tämän postauksen kohdalle. 

Arvonta suoritetaan sitten kun pennut ovat syntyneet. 

Kuvat: Terhi Tiittanen

Eemelin ilmeitä

Ai että taas pitäisi ottaa jotain kuvia vai?

No jos ensin pestään naama.

Sitten voin näyttää vähän kieltä.

Ai vielä jotain lisää?

No oisko tässä ilmettä tarpeeksi?

Mutta hei, nyt ei jaksa enempää.

Mä alan aikakin nukkumaan.

Junalla kotiin

Meillä ilmeisesti loppui kesäloma, kun
meidät taas vietiin junaan.

Ja mä jouduin olemaan häkissä ja Anselmi sai olla valjaissa
ulkona. Epistä!

Sitten minäkin aloin huutamaan ja raapimaan ovea, että ei
täällä muutkaan tykkää tästä häkkielämästä!

Sitten se tajus nostaa mun häkin päällimmäiseksi
ja avata ovea, että pääsin vähän katselemaan paikkoja.

Minä olin ihan kiltisti penkillä.

 

Hyvityksenä häkissä olemisesta halusin rapsutuksia.

Paaaljon rapsutuksia.

 

Sitten alkoi tämä matkustaminen taas vaikuttaa ihan ok touhulle.

Pitkän matkan voi kuluttaa nukkumalla.

Välillä täytyy vaihtaa kylkeä.

Ja katsoa maisemia.

Loppumatkasta ei haitannut vaikka häkin ovi oli kiinnikin.