sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tallinnan kissanäyttely - käytännön järjestelyt matkalle

Jo aiemmin käytiin läpi Tallinnan näyttelyn kulkua, mutta ajattelin tehdä erillisen postauksen tuosta reissusta kokonaisuudessaan. Oli aika jännittävää lähteä ensi kertaa ulkomaille näyttelyyn kissojen kanssa,  ja niinpä päätin koostaa lyhyen listan siitä mitä siihen vaaditaan.

No onpas ihmeellinen paikka!

1. Ilmoittautuminen
Kotimaan näyttelyihin on kätevä ilmoittautua Omakissan kautta, tosin niihinkin on mahdollista ilmoittautua lähettämällä paperinen lomake. 
Ulkomaan näyttelyihin ei sen sijaan lähetetä ilmoittautumista suoraan järjestejälle, vaan oma yhdistys hoitaa ilmoittautumiset eteenpäin. Itse kuulun Suomen Rotukissayhdistykseen SUROKiin, jonka nettisivulta löytyi hyvät ohjeet. Ilmoittautumiseen ei käytetä samaa lomaketta  kuin Suomessa, vaan Kissaliiton sivuilta löytyy oma lomakkeensa, joka tulee täyttää. Tämä lomake lähetetään sitten omalle yhdistykselle, josta se välitetään järjestävälle taholle. 

Lomakkeessa ei ole erillistä kohtaa, jossa voi ilmoittaa omasta näyttelyhäkistä. Tuo tieto täytyy kirjoittaa erikseen lomakkeen alareunaan joko koneella tai käsin. 
Muuten lomake vastaa aikalailla kotimaista lomaketta. Kissa ilmoitetaan aina siihen luokkaan, missä se ilmoittautumishetkellä on. Näin ollen Anselmi ilmoitettiin luokkaan 9 (avoin), vaikka itse näyttelyssä oli kuitenkin päässyt jo luokkaan 7 (champion). 

Tällaista ei ole kyllä ennen näkynyt.

2. Vaatimukset ulkomaille matkustamiseen
EU-maihin matkustettaessa lemmikillä tulee olla periaatteessa kolme asiaa hoidettuna. 
- Kissalla tulee olla mikrosiru, jonka avulla kissa voidaan tunnistaa
- Kissalla tulee olla voimassa oleva rabies-rokote
- Kissalla tulee olla voimassa oleva passi. Passissa on merkittynä sekä mikrosiru, että rokotteiden voimassaolo.
Meidän kissoille tehtiin passit syksyllä rokotusten yhteydessä, joten näistä ei tarvinnut tässä yhteydessä enää huolehtia. 

Mä tuun hei kans katsomaan.

3. Vahvistuskirje
Kuten kotimaassakin, myös ulkomaan näyttelyistä tulee vahvistuskirje. Tallinnan näyttelystä tuli sähköposti puolitoista viikkoa ennen näyttelyä, missä suomenkielinen vahvistuskirje oli liitteenä. Koska Anselmi oli valmistunut Lahden näyttelyssä Championiksi, vastasin sähköpostiin ja ilmoitin luokkamuutoksesta sekä Eemelin Lahdessa saaman sertin tiedot, jota ei vielä ilmoittautumishetkellä ollut. 

No on kyllä iso rakennus.

4. Matkustaminen Tallinnaan
Koska asumme aika lähellä Helsinkiä, matka Tallinnaan ei ole kovin pitkä. Vertailin eri laivayhtiöitä ennen matkan varaamista ja tietysti myös aikatauluja. Valitsin Viking Linen, koska siellä kissat saavat olla hytissä (mutta eivät sängyissä). Lisäksi aikataulut sopivat, sillä pystyimme viettämään yön laivassa. Lähdimme siis illalla klo 21.30 Helsingistä. Laiva oli Tallinnan satamassa puolen yön maissa, mutta laivassa pystyi siis olemaan myös yötä ja silloin sieltä piti poistua klo 7.30 mennessä. Hytit täytyi tosin luovuttaa jo klo 6.45.

Nyt lähdettiin liikkeelle. Aika jänskää!

5. Laivassa
Kun pääsimme laivaan ja hyttiin, kissat pääsivät vähän tutkimaan paikkoja. Avasin myös näyttelyhäkin, jossa kissat sitten viettivät sen ajan, minkä nukuimme. Matka sujui oikein hyvin, hieman kissat ihmettelivät outoja ääniä, mutta ottivat reissun rauhallisesti. Aamulla kävimme sitten aamupalalla ennen kuin poistuimme laivasta. 

Kissojen näyttelyhäkki avattuna hytissä.


6. Tallinnassa
Tallinnassa liikuimme taksilla. Olin varannut taksit etukäteen netin kautta, Tallink Taksolla on tällainen vaihtoehto. Satamassa taksia ei näkynyt - se todennäköisesti odotti Tallinkin terminaalissa eikä Vikingin terminaalissa. Onneksi terminaalin edessä oli toinen taksi tolpalla, joten pääsimme sillä näyttelypaikalle. Sen sijaan kun olimme lähdössä takaisin laivalle taksi tuli sovitusti näyttelypaikalle, joten tämä toimi hyvin. 

Tässä aletaan olla jo kokeneita matkaajia.

7. Näyttelyssä
Itse näyttely toimi kuten Suomessakin. Aluksi oli eläinlääkärintarkastus jonka jälkeen siirryttiin näyttelyhalliin ilmoittautumaan. Lauantaisin arvostelu alkaa vasta klo 11, joten tuolloin perille ehtii myös aamun ensimmäisellä laivalla. Häkit eivät olleet missään tietyssä järjestyksessä, joten kissan sai laittaa sinne missä vapaata tilaa sattui olemaan. Tuomaripöytien vieressä oli listat, josta näkyi missä järjestyksessä kissat arvostellan ja muutenkin homma eteni kuten kotimaassa. Näyttelyssä oli paljon suomalaisia, joten näyttelyn aikana ei kyllä tuntenut olevansa erityisesti ulkomailla. Urheiluhallissa oli myös kahvila, josta sai myös ruokaa, joten nälissään ei tarvinnut olla. Arvostelujen jälkeen oli lyhyt tauko ja paneeli pääsi alkamaan lähes ajallaan hieman kello kahden jälkeen. Monet poistuivat jo ennen paneelia, eli jos oma kisssa ei ollut paneelissa, näyttelystä pääsi lähtemään jo aiemmin. 

Ollaan menty autolla, junalla ja laivalla.

8. Kotimatka
Olin varannut meille liput klo 16.30 lähtevään laivaan. Paluumatkalla  meillä oli myöskin hytti varattuna, jonne sai vietyä tavarat ja jossa oli mukavampi viettää aikaa kuin laivan käytävillä. Kävimme myös syömässä. Paluumatkalla oli hieman enemmän merenkäyntiä, joten laiva keinui jonkin verran, mutta se ei tuntunut kissoja haittaavan. 

Linja-auto ja raitiovaunu on vielä kokeilematta.
9. Näyttelyn jälkeen
Jotta näyttelytulokset saadaan tietoon Suomessakin, tulee näyttelyn jälkeen kissan saamat sertit ilmoittaa Omakissaan. Siellä tehdään muutospyyntö, johon liitetään liitteeksi arvostelusetelin se osa, mistä näkyy saatu serti. 
Jos haluaa tulosten näkyvän myös Catshow:ssa, tulee ne syöttää sinne sivuilta löytyvällä lomakkeella.

Kaiken kaikkiaan reissu sujui erinomaisesti ja siitä jäi hyvä mieli. Voi siis olla, että Tallinnan lähdetään toistekin. Me teimme siis vain yhden näyttelypäivän pikavisiitin. Periaatteessa ulkomaan reissu kannattaa sijoittaa niin, että ulkomaan sertejä saa kahteen luokkaan. Siis niin että ensimmäisenä päivänä saatu serti on esim luokan 7 viimeinen ja seuraavana päivänä saa ensimmäisen sertin luokassa 9. Tällä tavalla saa minimoitua ulkomaan reissujen määrän. Toisaalta itse pidin siitä, että reissu oli vähän lyhempi, eikä myöskään siten kovin rankka itselle taikka kissoille. 

Toivottavasti näistä neuvoista on neuvoa muillekin, jotka suunnittelevat näyttelyreissua ulkomaille.

1 kommentti: