Operaatio pelastakaa sulka

Eilen me oltiin päivällä yksin kotona, kun ihmiset oli
teatterissa ja jossain muualla. 

Me oltiin aamupäivällä saatu leikkiä sellaisella sulkalelulla.
Ei siis sillä, joka meni jo rikki, vaan yhdellä toisella. Se sitten tyhmästi
laitettiin kaappiin piiloon, kun me kuulemma rikotaan se, jos se on koko
ajan leikeissä.

Mä sitten keksin että kun ollaan kahdestaan kotona,
niin otetaan se sulka sieltä kaapista ja piilotetaan se.
Voidaan leikkiä sillä aina kun huvittaa.

Kaappi oli helppo avata, mutta sitten Anselmi hoksas, että
jos me otetaan vaan se lelu niin jäädään heti kiinni.

Niinpä me naamioitiin se niin, että oltais muka vaan kaivettu
sieltä ruokaa. Meidän ruokia on nimittäin siinä samassa kaapissa.

Anselmi halusi, että syödään meidän herkutkin.
Näyttää aidommalta.

 

Sitten vähän sieltä lensi muutakin kun otettiin sitä sulkaa.

Raksuja levisi aika hauskasti jääkaapin viereen / alle.

Niitä oli hauska onkia sieltä jälkikäteen.

Sulka saatiin siis kaapista ongelmitta,
ja vähän myös ruokaa lievittämään pahinta nälkää.

Anselmi: Niin mihin sä Eemeli veit sen sulan piiloon?
Alakertaan?

Eemeli: No en. Sieltä se löytäis sen heti.

Eemeli: Mä piilotin sen sinne huoneeseen minkä ovi on aina kiinni.

Anselmi: Siis nyt et ole tosissas! Et kai sä idiootti sitä tänne laittanut?

Anselmi: Tajuatko, että tämä on niiden ihmisten huone!
Täältä ne löytää sen varmasti. Eikä me koskaan päästä sinne
kuitenkaan, että miten me muka sillä sitten leikitään.

Eemeli: No ok, ehkä se ei ollut paras paikka...
Mutta jos mä yritän saada sen vielä sieltä pois.

Anselmi: No aika toivottomalle näyttää 
Oli ihan turhaa kaikki vaiva, mä lähden nukkumaan.

Eemeli: Aika lähelle mä pääsen....mutta ihan ei yllä.

Niin lähellä, mutta niin kaukana.
Ihmiset tulivat kotiin ja löysivät sulan. Ja sitten se laitettiin uudelleen
piiloon. Tällä kertaa niin, että kissat eivät tiedä missä se on.