Potretteja

On ne niin ihania...

Anselmin verikokeet

Jokin aika sitten kävimme eläinlääkärillä, ja tuolloin kerroin, että Anselmilta otettiin verikokeita. Nyt on tullut aika paljastaa syy miksi näin tehtiin.

Sen lisäksi, että Anselmi on mielestäni kaunis kissa ja erittäin hyvän mallinen ruumiinrakenteeltaan, sillä on erinomainen harlekiini-värijakauma. Harlekiini tarkoittaa valkolaikuilla sitä, että värityksestä 25% - 50% on ns. värillistä aluetta, ja loput siis valkoista.



Koska myös Eemelin kasvattaja oli kiinnostunut Anselmista, aloin selvittämään sen edellytyksiä eurooppalaisten valkolaikkukissojen jalostuskäyttöön. Koska Anselmi ei ole rekisteröity eurooppalainen, tarvitaan tähän erikoismenettelyä, mutta tietyt (tarkat) kriteerit täyttävänä siitä voi joskus tulla noviisiluokan kautta eurooppalaiskissa. Jalostuksen suhteen ensimmäinen ja tärkein asia on tietysti selvittää kissan terveys. Tästä syystä jalostuskissoilta testataan ainakin FeLV (leukemiavirus), FIV (immunokatovirus) ja veriryhmä. Nämä kokeet otettiin myös Anselmilta. Usein myös ultrataan sydän ja munuaiset.


Koska Anselmin sukujuurista ei ole tarkempaa tietoa, päätin myös tutkia onko sen geeniperimässä pitkäkarvaisuutta. Eurooppalaisen rotukissan täytyy olla lyhytkarvainen, joten tämä on olennainen tieto kasvatuksessa.

"Ulkonäöltään eurooppalainen on sopusuhtainen ja vankkarakenteinen.
Se on keskikoinen tai suuri kissa, rakenteeltaan lihaksikas, leveärintainen ja tanakkatassuinen"
Lähde: Suomen eurooppalaiskissarengas ry

Sitten tuloksiin: Anselmi on veriryhmältään A ja sekä FeLV että FIV olivat negatiivisia. Eläinlääkäri myös tarkasti, että sillä ei ole napatyrää, joten näin ollen ei ole mitään terveydellisistä estettä etteikö Anselmia voisi käyttää jalostukseen.

Geenitesti sen sijaan osoitti, että Anselmi kantaa pitkäkarvageeniä. Se on siis genotyypiltään N/M4. Tuo tarkoittaa että se on lyhytkarvainen (N), mutta sillä on geenimutaatio M4 eli pitkäkarvaisuus perimässään.

Tämäkään ei estä jalostuskäyttöä, mutta naaraan valinnassa täytyy olla tarkka, koska sillä ei tuota pitkäkarvaisuusgeeniä saa löytyä. Lyhytkarvaisuus on dominoiva ominaisuus, joten pennuista voi tulla pitkäkarvaisia vain, jos sekä emolla että isällä on tuo geeni. Jos valittu naaras olisi perimältään lyhytkarvainen, Anselmin pennuista tulisi lyhytkarvaisia ulkoiselta olemukseltaan, ja on 50% todennäköisyys, että ne olisivat myös geeniperimältään lyhytkarvaisia.


Hoh hoijaa, ketä kiinnostaa...

Aika näyttää miten käy. Muutama morsianehdokas olisi Anselmille ehkä jo tarjolla.

Eemeli 7kk

Komea nuori kissa!

Eemeli täytti eilen 7kk! 

Meillä ei ole siis enää pentukissoja vaan molemmat ovat jo nuoria (teini-ikäisiä).

Tosin näyttelyissä ei varmaankaan tulla osallistumaan nuorten luokkiin, vaan seuraavan kerran kisataan ihan aikuisten joukossa.

Ikääntyminen ei vielä stressaa

Näyttelyviikonlopun jälkeen tuntuu, että Eemeli on kasvanut ihan hurjasti, ja alkaa jo näyttämään aikalailla aikuiselta kissalta.

Päässä alkaa olla jo ihan mukavasti leveyttä, "europosket" kehittyvät kivasti.

Tänään suurinta hupia oli leikki perunan kuorella.

Siitä riitti iloa pitkäksi aikaa (niin, meidän kissoilla on halvat huvit...).

Sainpa napattua tämän itselleni.

Tätä voisi vaikka vähän syödäkin.

Älä yhtään yritä tulla ottamaan tätä pois.

Olisiko sulla mullekin jotain?

Uusi lelu

Kissat saivat viime viikolla uuden lelun. En kyllä olisi koskaan uskonut kuinka suosituksi tämä tuleekaan, etenkin Anselmin mielestä. Se ei yksinkertaisesti malta jättää sitä rauhaan.

Meille hankittiin taas uusi lelu!

Eemeli, tuu kattoon!!

Mikä se oikein on?

Täällä on päädyissä tällaiset aukot.

Ja täältä näkee ihan hyvin läpi.

Minä tykkään olla täällä sisällä myös!

Ja täältä toiselta puolelta pääsee läpi.

Jos mä tulen sinne kanssa?

Joo hyvin toimii näinkin!

Tämä päässä on hauskaa kulkea ympäriinsä.

Tämä on mun avaruuskypärä.

Päiväunilla

Anselmi: Löytyi aika kiva nukkumispaikka tästä matolta.

Eemeli: Nyt se tulee taas kuvaamaan.

Anselmi: Ai että pitäis leikkiä tuolla lelulla vai?

Eemeli: No ehkä mä voisin harkita

A&E: Me tultiin tähän oikeastaan nukkumaan, eikä leikkimään, sori vaan. Joku toinen kerta sitten.

Eemeli: Joko se tajus viedä sen pois?

Anselmi: Joo, nyt voidaan nukkua taas rauhassa.

Vesileikkejä

Näyttelyhuuman jälkeen paluuta normaaliarkeen.
 

Jes! Kohta taas pestään meidän ruokakipot.

Toi valuva vesi on aika jänskä juttu.

 

Nuo vesipisarat tuolla altaan pohjalla on tosi mielenkiintoisia.

 

Yritän ottaa niitä kiinni

 

No nyt jäi jäljelle vain juoma-astia.

 

Mutta onneksi silläkin voi leikkiä.

 

Minä kans!

 

No nyt se hana meni taas päälle.

 

Tästähän voisi vaikka juoda.

 

Tai ainakin kokeilla tassulla.

 

Ei haittaa vaikka on vähän märkää!

Kokemuksia omasta häkistä näyttelyssä

Tuolla Askolan näyttelyssä huomasi, että erittäin monella oli oma häkki mukanaan. Sturdit olivat varmaan enemmistönä, muutamalla oli meidän tapaan Vipstoren häkki, ja sitten oli muutama muunkin tyylinen kangashäkki.

Häkkiin sai kätevästi myös ruusukkeet ja kissojen numerot kiinni.

Tekemäni tuunaukset häkin suhteen toimivat mielestäni oikein hyvin. Melkein kaikilla oli päädyissä olevat aukot peitetty katon yli levitetyllä viltillä. Meidän häkissä olleet napeilla kiinnitettävät kangaspalat ajoivat hyvin asiansa ja näyttivät siisteiltä. Oli myös hyvä idea laittaa keskelle häkkiä suojaverho, jonka taakse kissat pääsivät halutessaan katseilta piiloon. Vaikka molemmat pojat pysyivätkin aika hyvin näkyvillä, toi se selvästi turvallisuuden tunnetta niille. Myös häkin etuosassa olleet suikaleet olivat mielestäni kiva lisä, ja toivat vähän lisäsuojaa.

Melkein piilossa katseilta.

Kissanäyttelyssä häkissä tulee olla hiekkalaatikko, ja olin varuilta ottanut reilusti hiekkaa mukaan. No kumpikaan pojista ei käyttänyt hiekkalaatikkoa (paitsi Anselmi hetken makuualustana), joten seuraavalla kerralla hiekan määrä vähenee kyllä huomattavasti. Ihan jo siitä syystä, että nyt se levisi ihan kiitettävästi häkin pohjalle.

Tältä meidän häkki näytti kokonaisuudessaan.

Sitten parannusehdotuksiin. Häkkioloissa oli kissojen mielestä yksi erittäin vakava puute. Pahvilaatikoita oli vain yksi!!! Eemeli omi sen itselleen lähes koko ajaksi, mutta välillä siinä istuttiin myös vierekkäin. Eli seuraaviin näyttelyihin täytyy päällystää toinenkin pahvilaatikko mukaan.

Tässä se ainoa laatikko Eemelin käytössä.

Kuten aiemmin jo kerroin, kissat viihtyivät kovasti kun saivat olla samassa häkissä. Se varmasti myös lievitti jännitystä kun oli tuttu kaveri turvana. Kumpikaan kissoista ei onneksi yrittänyt avata vetoketjulla kiinni olevia ovia auki, mutta varmuuden vuoksi sidoin vetoketjun vetimet narulla yhteen aina kun poistuin häkin luota.

Kangaskaistaleet toimivat myös hieman esteenä, jolloin ovea saattoi pitää auki.

Jatkossakin on hyvä selvittää etukäteen miten toimitaan oman häkin kanssa, tässä on nimittäin näyttelykohtaisia eroja. Ja paikalle kannattaa mennä hyvissä ajoin, niin että saa häkilleen hyvän paikan. Nyt olisin mielelläni ollut hieman leveämmällä käytävällä. Kaikki tavarat, mitä tarvitsin, oli mukana, joten ennen näyttelyä kirjoittamani "mitä mukaan"-lista on ihan pätevä jatkossa sellaisenaan.