Jämsän näyttelytunnelmia (KES-KIS 16.-17.7.2016)

Viime viikonloppuna Jämsässä oli Kes-Kisin järjestämät kissanäyttelyt ja vaikka emme itse olleet paikalla, riitti meillä jännitettävää. Eemelin veli FI*Waputtaren Teppana oli nimittäin siellä, ja jos kaikki menisi hyvin, voisi Teppana olla ensimmäinen veljessarjasta, joka saavuttaa tittelin. 

FI*Waputtaren Teppana (EUR n 03)

Ja voi miten hienosti näyttelyssä menikään. Lauantaina tuli CAP serti tuomari Natalia Sidorovalta ja Teppana pääsi myös tuomarin parhaan valintaan. Kilpaileva kastraattiuros, burma FI*Millamarin Hoo Moilanen, vei voiton sillä kertaa.

Lauantain tuloksena CAP serti.

Myös sunnuntaina Teppana sai sertin, tällä kertaa tuomarina oli Anna Wilczek ja sen myötä valmistui Premioriksi! Onnittelut Teppanalle ja omistajalle.

Mutta menestys ei jäänyt tähän. Tällä kertaa Teppana valittiin tuomarin parhaaksi kastraattiurokseksi! Todella hieno tulos, aina yhtä upeaa kun eurooppalainen pääsee paneeliin.

Komeat palkintoruusukkeet.

Myös lauantaina paneelissa oli eurooppalaisen rodun edustajia.  FIN*Casimirrin Eulalia oli Elin Hoffnerin paras kastraattinaaras ja FIN*Sini-Diivan Doris Natalia Sidorovan paras veteraaninaaras. Onnittelut myös näistä upeista suorituksista!

Ruusukkeiden väriloistoa.

Teppana edustaa hienosti eurooppalaisia valkolaikkuja.

Ja kovin lähellä Teppana oli myös näitä pääpalkintoja!

Teppana ottaa näyttelypäivät rennosti.

 

Valmistautumassa paneeliin assarin kanssa.

Paneelissa tuomarit vertasivat Teppanaa ja ocicat FIN*Moosegrove Conquistatorea

Ocicat vei voiton, mutta upea suoritus nuorelta Teppanalta, joka on vasta 11kk ikäinen.

 Toivottavasti menestystä riittää jatkossakin kaikilla veljeksillä!

Kuvat: Maaria Numminen

Uusi tuttavuus keittiössä

Viime viikolla keittiön nurkkaan ilmestyi ihmeellinen vekotin.
Onko se UFO?

Eemeli lähestyi kohdetta erittäin varovasisesti, se oli todella epäilyttävän oloinen.

Sitä piti hieman läppästä tassullakin. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Sitten se avattiin, ja sinne laitettiin ruokaa!!

Ai siis onko se joku ruoka-astia vai? Eikö sua yhtään pelota?

Hei, älä syö kaikkea! Mä tuun kans!

Pelottava UFO paljastuikin ruokinta-automaatiksi.
Joka olikin ihan kiva juttu.

Ruokinta-automaatista lisää juttua Morrrin puolella.

Anselmi valkolaikkujen joukossa

Olipa kerran pieni kissa nimeltään Anselmi. 

Se oli väritykseltään siniharlekiini, eli siinä oli aika paljon valkoista väriä. Pienestä pitäen Anselmi oli ollut erilainen kuin muut kissat. Sen emo ja sisarukset olivat aivan eri värisiä kuin se. Niillä oli vain pienet läikät valkoista. Sitten Anselmi muutti Kaskelaan ja sai kaveriksi Eemelin. Eemelillä oli hieman enemmän valkoista, mutta aika tumma sekin oli väriltään. Anselmi tottui olemaan hieman erilainen kun kovasti sitä kuitenkin kehuttiin komeaksi kissaksi.

Sitten eräänä kesäpäivänä Anselmi vietiin Eemelin lapsuudenkotiin tapaamaan Eemelin äitiä. Eemelin äiti oli tietysti kaunis ja ihana, mutta sieltä löytyi myös jotain muuta. 

Paljon valkolaikkkukissoja! Joissa oli jopa enemmän valkoista kuin Anselmissa!

 

Anselmi oli hyvin iloinen kun se pääsi tutustumaan toisiin samannäköisiin kissoihin. Se ei ollutkaan enää erinäköinen kuin muut, vaan sulautui sulavasti joukkoon.

Kotiin palattuaan Anselmi oli tyytyväinen - jossain Keski-Pohjanmaalla on kokonainen lauma hänen omaa kansaansa.

Kuvat: Terhi Tiittanen

Perjantaipaini

Meillä painitaan - usein.

 Anselmin ollessa poissa Eemeli selkeästi kaipasi itselleen painiseuraa. Ja se onni, kun Anselmi paluunsa jälkeen tuli painimaan Eemelin kanssa. Kyllä voi pieni kissanpoika olla iloinen. 

Tässä esimerkkipätkä meidän kissapainista.

Aurinkoista viikonloppua!

Pesä parvekkeella

Ai luulitko, että tänne pesään ei mahtuisi kahta kissaa?

Väärässä olit!

  

Kun jos vaan toinen pääsee tänne, niin toiselle voi tulla paha mieli.

Kyllä molempien pitää tänne päästä jos tahtoo.

Mutta ehkä jatkoa ajatellen me voitais ottaa tänne parvekkeelle näitä pesiä useampikin.

Making of - Jalkapalloveikkaus

Kuukauden ajan Kaskelassa seurattiin jalkapallon EM-kisoja ja pääosassa oli tulosveikkaus. 

Spontaanisti alkunsa saanut idea oli yllättävän toimiva ja ehkä tuottoisakin.

Suuri futistietäjä.

Tässä hieman statistiikkaa.

Anselmilla meni peleistä 7/17 täysin oikein ja Eemelillä 9/17. 

Kokonaisuutena pelit tuottivat 31% voiton. Anselmin veikkaukset olivat juuri ja juuri plussan puolella 3%, mutta Eemelin peleissä tuottoprosentti oli huimat 63%.

Varman päälle pelaava.

 Sitten veikkauksen taustoihin. Paljastettakoon sen verran, että vaikka veikkaukset olivat ihan aidosti kissojen tekemiä, niistä otetut kuvat ovat lavastettuja. Aluksi minulla oli tietysti tavoitteena kuvata aidot valintatilanteet, mutta tämä osoittautui käytännössä mahdottomaksi. Näin ollen paremmaksi taktiikaksi osoittautui veikkausten teko ilman kuvaamista ja sitten jälkikäteen otettiin tilanteeseen sopivat kuvat. 

Siis näitäkö vaan riittää ja riittää...

Kuten voitte arvata, onnistuneiden kuvien ottaminen on välillä haastavaa, vaikka mallit olivat mukana ammattilaisen ottein. Tässä muutama otos, jotka eivät päätyneet lopullisiin veikkauskuviin, jotka julkaistiin instagramissa aina ennen pelejä. 

Ai meni vähän pitkäksi vai?

Oisko tässä sulle ilmettä kuviin!

Eiks tää ollut jo tässä?

Kumman mä näistä valitsinkaan?

Mutta kun mä haluaisin olla näiden molempien lappujen päällä!

Voitaisko me vähän sekoittaa näiden järjestystä?

Näillä lapuilla voisi vähän leikkiäkin.

Aika siisti varjo mulla, eikö totta!

Hei! Anselmilla on tuolla jotain jännää!

Mutta osaan mä poseerata tyylilläkin!

Tuliaisia

Meille tuotiin tuliaisia, kun jouduttiin olemaan pari yötä yksin.
Käytiin meitä päivällä ruokkimassa, mutta yöt oltiin ihan kaksistaan.

Olikohan ne joutuneet etsimään kauankin, että löysivät tällaisen meille sopivan?

Se on ihanaa kahisevaa paperia ja pysyy kätevästi itsestään auki.

Niin sinne on tosi näppärä mennä sisälle.

Ja tämä on tosi hyvän kokoinen, täällä voi ottaa vaikka nokoset.
Kerrankin toivat jotain järkevää!