Kaskelan joulutarina: Osa 18 - Raportti Karkkilasta

Me oltiin eilen siellä Karkkilassa.

Siis oltiin näyttelyssä, mutta toki myös tarkastamassa
salaperäiseltä tontulta saatua vihjettä.

Meidät arvosteltiin peräkkäin ja mun vuoro oli ensin.

Anselmi seurasi vierestä Eemelin arvostelua.

Se täti (Ulrika Eriksson) kehui mua kyllä kovasti.

Mutta oli sitä mieltä että mulla pitäisi olla enemmän valkoista.

Mä tietysti tarkkailin ympäristöä tiiviisti, että saataisiin
se kello-asia selvitettyä.

Se sama täti sitten arvosteli minutkin. Ja kehui taas kovasti.

Se jopa halusi nähdä minut uudelleen tuomarin parhaan valinnassa.
Tykkäsi kovasti mun väristä.

Anselmi, saitko sä selvitettyä sitä kello juttua tuolla
häkissä sillä aikaa kun olin arvostelussa?

Joo sain. Se assistentti lupasi kysyä yhdeltä tutultaan siitä kellosta.
Sen tuttu käy paljon siellä piippuhyllyllä.

No sitten tulin vähän ajan päästä takaisin
siihen tuomarin parhaan valintaan.

Sain bongattua sieltä sen assarin, ja se näytti mulle tuloksen.
En päässyt tuomarin parhaaksi, niin menin takaisin häkkiin.

Ja siis ei siellä mitään kelloa ole!

Siellä ei kukaan ollut kuullutkaan mistään kellosta.

Eli se viesti oli ihan huijausta.

Tämä jutun ratkaiseminen alkaa mennä tiukille,
ei ole enää montaa päivää jäljellä.

Mutta siis sieltä näyttelystä saatiin iso kasa ruusukkeita.
Eemeli valmistui Championiksi niin se sai tuollaisen
ison hienon ruusukkeen, ja minä sain tuon keskimmäisen
sertin, ja Suomen Eurooppalaisrenkaalta sain vielä
noviisiruusukkeenkin, ne antaa sellaisen kaikille
noviiseille.