sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

A&E Näyttelyssä

Nyt on vuorossa tarkempi selvitys Askolassa 5.3.2016 pidetyistä kissanäyttelyistä. Kyseessä oli siis poikien ensimmäinen näyttely, ja täytyy sanoa, että omistajaa jännitti kyllä aika lailla tuo tapahtuma.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Näyttelyyn piti lähteä aikaisin aamulla, sillä eläinlääkärin tarkastus oli 7.30 - 9.00. Koska minulla oli oma häkki kahdelle kissalle (eli häkki vie kahden normaalihäkin tilan) täytyi paikalla olla ajoissa, jotta vierekkäisiä häkkejä olisi vielä jäljellä. Joissain näyttelyissä on erillään tila varattuna omille häkeille, mutta tuolla normihäkin sai purkaa pois oman häkin tilalta.

Hallissa oli tiiviisti häkkirivejä, joista sai vapaasti valita oman paikkansa.

Pääsin lähtemään kissojen kanssa matkaan hieman myöhemmin kuin olin suunnitellut, mutta olin perillä n. 8.15. Aluksi vuorossa oli eläinlääkärin tarkastus. Eläinlääkäri siis tarkastaa kaikki kissat ,jotta mukana ei olisi sairaita kissoja, jotka voisivat tartuttaa muita. Jos eläinlääkäri havaitsee että kissa ei ole terve, tyssää kaikkien samassa taloudessa asuvien kissojen näyttelypäivä jo siihen. Molemmat pojat todettiin kuitenkin terveiksi ja vuorossa oli päivän lähes haastavin osuus, häkkipaikan löytäminen. Häkkejä ei oltu jaettu numeroittain tai kissojen kategorioiden mukaan, vaan niitä sai ottaa mistä päin hallia tahansa. Tuossa vaiheessa oli todella vaikeaa löytää kaksi vierekkäistä tyhjää häkkiä, mutta onneksi onnistuin sellaisen paikan löytämään.

Meillä oli yksi ahtaimmista käytävistä. Ja monella muullakin oli omat häkit mukana.

Tämän jälkeen ei muuta kuin oma häkki pystyyn, verhot kiinni ja kissat häkkiin. Pojat olivat todella ihmeissään koko touhusta. Oli paljon erilaisia ääniä, kissojen hajuja ja muutenkin koko tilanne oli ihan uusi. Siinä vaiheessa olin todella tyytyväinen, että meillä oli oma häkki mukana jossa pojat saivat olla yhdessä ja joka oli tuttu myös hajuiltaan.

Näyttelyluettelossa eurooppalaiskissoja

Sitten kävin tarkastamassa missä kissojen tuomareiden pöydät sijaitsevat, ja ne olivat onneksi aika lähellä toisiaan. Näyttelyluettelosta täytyi tarkistaa kissojen kilpakumppanit, sekä alkaa arvioimaan milloin kissat ovat arvosteluvuorossa. Alkoi odottelu, jossa koko ajan täytyi kuitenkin seurata tarkkaan kuinka nopeasti tuomarit arvostelevat kissoja.

Anselmi halusi tulla syliin seuraamaan tilannetta.

Askolassa oli käytössä ensimmäistä kertaa järjestelmä, jossa seinälle heijastettiin mitkä kissat ovat arvostelussa, ja mitkä ovat vuorossa seuraavina. Samaa pystyi seuraamaan myös netin kautta. Tuo auttoi kyllä kovasti ja toivottavasti tämä yleistyy näyttelyissä jatkossa.

Näyttelyn etenemistä saattoi seurata tuomarikohtaisesti seinältä.

Ennen kuin poikien arvostelu alkoi, täytyi tietysti turkit viimeistellä sileiksi ja kauniiksi. Apuna minulla oli tässä mikrokuituliina sekä kivennäisvesi. Ja näiden avuilla Eemelinkin sähköiset sojottavat karvat saatiinkin oikenemaan esityskuntoon.

Näin turkki kiiltää.

Olin jo hieman aavistellut, että poikien arvostelut tulisivat olemaan todella lähellä toisiaan. Anselmin tuomari eteni kuitenkin nopeassa tahdissa, joten ehdin jo huokaista helpotuksesta, että kissat eivät olisi arvostelussa yhtäaikaa. No mutta, ennen Anselmin vuoroa tulikin tuomarin parhaan valinnat, eli Anselmin arvostelu olisikin hieman myöhemmin. Sittenpä olikin jo aika viedä Eemeli arvosteluun.  Eemelin tuomarilla oli tuomariopiskelija mukana. Tämän vuoksi he kävivät kissat tarkkaan läpi ja keskustelivat niistä paljon, joka tarkoitti että tähän meni aikaa.

Eemlin tuomari opiskelijatuomarin kanssa.

Eemeli vakuutti tuomarin täysin. Tuomarina oli ruotsalainen Glenn Sjöbom, joka kehui Eemelin joka kantilta. Hän piti paljon Eemelin pään muodosta, kehui turkkia erinomaiseksi, ja sanoi, että Eemeli on isokokoinen ikäisekseen ja sillä on oikein hyvä kroppa. Toki vielä ehkä hieman pitkä, mutta se ei haittaa, sillä kissa kehittyy vielä. Hän piti Eemeliä erittäin lupaavana pentuna.

Tässä arvosteluseteli jota kelpaa ihastella. Kaikissa kohdissa excellent!

Kun tuomarit keskustelivat vielä keskenään huomasin, että Anselmi on jo ihan juuri vuorossa. Olin tuonut Anselmin kopassa tuomarialueelle siltä varalta, että minulla ei olisi aikaa hakea sitä häkistä. Sain assitentin auttamaan minua Eemelin kanssa, kävin viemässä Anselmin toisen tuomarin assistentille ja kiiruhdin takaisin Eemelin luo. Kun Eemelin tuomarit saivat viimeiset kommenttinsa annettua, vein Eemelin koppaan, jolla olin Anselmin tuonut, ja menin seuraamaan Anselmin arvostelua. Anselmin arvostelu oli siis ehtinyt alkaa ja assistentti esitteli sen. Sain kuitenkin olla vieressä seuraamassa. Tuomarin mielestä Anselmi oli ollut kovin jännittynyt, mitä se varmaan olikin, ja hän oli laittanut sille jotain rauhoittavaa ainetta. Tämän jälkeen kissa rentoutui pöydällä. Kysyin assitentilta oliko kissa ollut ihan paniikissa, mutta hänen mukaansa Anselmi ei ollut käyttäytynyt mitenkään poikkeuksellisesti. Tuomari ihastui Anselmiin täysin. Mukana ei ollut muita kotikissauroksia, ja tuomarin mielestä kissa oli tarpeeksi hyvä paneeliin, joten niin meille tuli ensimmäinen TP-valinta (tuomarin paras).

Anselmi sai tuomarilta ison sydämen.

Tämän jälkeen vein molemmat kissat häkkiin. Seuraava jännitettävä / seurattava asia oli Eemelin tuomarin TP-valinnat. Iloksemme saimme kuulla olevamme mukana valinnoissa, joten Eemeli haettiin uudestaan häkistä vertailuun. Tässä siis tuomari valitsee arvostelemistaan kissoista parhaan uroksen, naaraan, kastraattiuroksen, kastraattinaaraan, nuoren ja pennun. Olimme siis pentujen vertailussa, ja meillä oli vastassa kaksi burmaa ja yksi brittipentu. Edelleen tuomari kehui kovasti Eemeliä, ja sanoi sen kyllä olevan paneelitasoinen, mutta piti silti enemmän burmista. Näin ollen oli tyytyminen yhteen paneelikissaan, mikä sinällään on jo iso saavutus.

TP-valinnasta sai kissamitalin.

 Sitten alkoi pitkä odotus paneelin alkamisesta. Paneelissa ovat siis mukana kaikkien tuomareiden parhaiksi valitsemat kissat. Kunkin kategorian tuomarit (2-4 kpl) käyvät kussakin kategoriassa eri kissaryhmät (urokset, naaraat jne.) läpi, ja valitsevat niistä parhaat  (BIS best-in-show) kissat.

Tuomarit paneelipöydässä.

Kun vuorossa oli kotikissat, vein Anselmin assistentille, joka esitteli Anselmin. Paneelissa yleensä aina assistentit esittelevät kissat, omistajat seuraavat muun yleisön joukosta. Parhaan lyhytkarvaisen kotikissan valinnassa oli mukana Anselmin lisäksi yksi vanhempi kotikissa, joka tällä kertaa vei voiton. Mutta tulipas tuokin koettua.

Anselmi paneelissa assistentin esittelemänä.
Toinen tuomareista tutkii Anselmia.

Sitten tarvitsi vielä odottaa että paneeli saadaan vietyä loppuun, jonka jälkeen näyttely päättyi hieman ennen viittä. Pakkasin tavarat ja kissat mukaan ja suuntasimme kotia kohti.

Joko lähdetään?

Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein onnistunut. Iltapäivällä kissatkin rentoutuivat häkissä nukkuen, eikä ympärillä oleva hälinä niitä haitannut. Kotona molemmat kyllä lepäsivät, mutta illalla jo leikittiin ihan normaalisti.

Päivän seikkailusta väsynyt sankari.

Tänään meillä on otettu aika rennosti, joten kyllä eilinen varmaan otti voimille kissoillakin.

2 kommenttia:

  1. Rapsutuksia reippaille näyttelykissojen aluille! ^_^

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, rapsutuksia ovat pojat kyllä saaneetkin. Tosin se paras palkkio taisi heidän mielestään olla kotona tarjoiltu possun sydän :)

      Poista